2000 -
V-NÄYTÖS: JÄÄHYVÄISET
1. kohtaus: Voiko unelmista tulla totta
HIILLOS HIIPUU
Näyttämötaiteesta irtaantuminen alkoi "virallisesti" vuonna 2004.
Lähestyin sitä hetkeä, jossa oli tullut aika lopettaa. Tietoisuus
ympäröivästä todellisuudesta (iän tai väsymyksen painaessa) pakotti
tekemään valinnan. En pystyisi ohittamaan oloani ja turhautumistani
olosuhteisiin.
Onneksi sain viisivuotisen apurahan, ja sen turvin minun oli mahdollista
vähentää työntekoa ja keskittyä muutamaan tärkeään työhön.
Tällä sain lisäaikaa työskentelylleni.
Kun puheet, tunteet tai mielipiteet ovat vain muotoa, ei synny sisältöä.
Punnitsin mahdollisuuksiani ja intohimoni voimaa 2010-luvun töissä.
Koska tein silloin vähemmän, pystyin käyttämään enemmän aikaa ja
voimavaroja kuhunkin projektiin. Pystyin ottamaan etäisyyttä ja
arvioimaan prosessin eri tasoja sekä vaiheita. Monet asiat asettuivat
oikeisiin puitteisiin ja paikoilleen.
Monet kermakuorrutukset pyyhkiytyivät pois, samalla monet tärkeät
taiteentekemisen arvot ja ihmisten välinen luottamus ja yhteys pääsivät
esille. Ja se
oli tärkeää.
Talous on tekemisen ja arvostuksen mittari, jota mitataan
kuluttamisella. Se näkyy ihmisten itsekkyydessä, käyttäytymisessä,
päätösten
kriteereissä ja ongelmien ratkaisuissa. Talous on muuttunut rengistä
isännäksi. Tämä vuosikymmen on ahneuden monimuotoinen valtakunta, mutta
sille ei ole
tulossa Hollywoodin onnellista loppua.
Näin siis aukesi viimeinen suora. Jos en ollut huomannut täyttäneeni 50
vuotta, niin 60 meni ohitse sekin. Eläkeraja meni ohitse apurahan
turvin. Tällä
vuosikymmenellä käytin myös runsaasti aikaa tämän teoksen materiaalien
työstämiseen. Valokuvat, valokartat, videot ja ääniarkistot paisuivat
kymmeniin terroihin varmuuskopioiden myötä. Vierailin useissa
residensseissä hakemassa vauhtia kirjoittamiseen. Olinhan aloittanut
materiaalien työstämisen jo
vuonna 2004, ja olisi hyvä saada tämä päätökseen.
Talous on tekemisen ja
Olen elänyt ja toteuttanut lähes kaikki unelmani. Näinä vuosina menneisyys saavuttaa nykyhetken.
Tälle vuosikymmenelle mahtui kolme draamateosta. Ne edustivat 70-300
katsojan mittakaavaa, jossa läheisyys on kosketeltavaa. Nämä olivat
tärkeitä paluita
"rikospaikoille". Espoon Revontulihalli ja pohjoisessa
Saamelaisteatteri.
Espoon kaupunginteatterin Revontulihalliin tein 2013 valo- ja videosuunnittelun näytelmään Toisen ääni. Lopputulokseen pääsemiseksi käytin kolmea eri valosuunnitteluohjelmaa. Tähän olivat syynä ohjelmien erilaiset ominaisuudet, toiminnot ja yhteensopivuudet. Lopputulos oli hyvä, lukuun ottamatta etuvalojen PAR64-valonheittimien kiilakokoa, jotka jäivät hieman liian pieniksi. Puitteet olivat Espoossa hyvät.
Ruotsin pohjoisessa Kiirunassa tehtiin kiertue-esityksiä pienehköllä kalustolla. Vähän väkeä ja sopivan kokoinen tila loi vapauttavan tunnelman. 2016 Kiirunassa tein Doala dolat heakkas. Saamelaisteatterin taiteellisena johtajana on Åsa Simma. Teatteri harjoittelee Kiirunassa, ja esitykset ovat ympäri Saamenmaata sekä muualla Pohjoismaissa. Puitteet ovat hyvät, mittakaavaltaan ihmisen kokoiset. Vakituista henkilökuntaa on vain hallinto ja yksi tekniikasta vastaava. Esitys oli saamenkielinen. Nyt jouduin varsinaiseen kielikylpyyn, kun harjoituksissa puhuttiin kahta saamea, norjaa, ruotsia, englantia ja suomea. Kun välillä kävin kotona, oli se niin rauhaisaa, kun puhuttiin vain yhtä kieltä.
2017 olin vielä mukana CO2LONIALNATION-produktiossa. Monimutkainen ja dramatiikkaa sisältävä harjoitusjakso. Esityksen sisältö oli poikkeuksellisen hieno. Hienoa oli myös saada toteuttaa poikkeuksellinen tilaratkaisu ja valaistus.
Kaikkinensa nämä kolme työtä osoittivat minulle intohimoni ja samalla
siitä irtaantumiseni. Hieman surullista kaiken tekemisen jälkeen. Ettei
elämä
antanutkaan tilaisuutta edetä vielä pidemmälle, kauas horisontin taakse.
Väsynyt mieli palauttaa vanhat muistot. Kuuluuko taiteeseen ja sen
tekemiseen kaiken dramatisoiminen, henkilökohtaisten ongelmien kanssa
märehtiminen, laiskuus, vastuiden
välttely, kieroilut ja oman edun tavoittelu tai kaksinaamaisuus. Nämä
ovat työyhteisöjen ja laitostuneiden ihmisten vääristynyttä
todellisuutta.
Eikö meillä taiteentekijöillä voisi olla arvokkaampia arvoja työssämme?
Onneksi näissä kahdessa teatterissa tämä ei edustanut olemassa olevaa asennetta kuin inhimillisen hetkittäin.
NÄYTTELYT
Vielä jaksoin olla mukana näyttelytoiminnassa. Mielenkiintoisia ja
mainittavia näyttelyjä olivat "PIRiTalia" 2017 ja vuonna 2013 avautunut
Suomen luontokeskus
Haltia, joka oli ollut monivuotinen projekti.
Markku Pirin näyttelykiertuetta Italiassa en päässyt näkemään. Työni oli
ennakkosuunnittelu ja tekninen valmistelu. Pietu Pietiäinen meni
paikanpäälle toteuttamaan upean näyttelyn.
Haltiassa sain olla alkumetreistä asti mukana. Visioita kehitettiin
työryhmänä. Näyttely tulisi olemaan poikkeuksellinen kokemusmaailma.
Kokonaisuus kuitenkin
toi esiin kaikki ne ongelmat, joihin olin aiemminkin törmännyt.
Avajaisten lähestyessä puheet menettivät merkityksensä. Monet hienot
puheet vesittyvät,
kun avajaissokeus iskee päälle. Olen teatterissa kokenut samankaltaista.
Ideoinnin yhteydessä on monia hienoja ajatuksia tavoitteista, jotka
matkan varrella katoavat kuin
ideoiden mustaan aukkoon.
Vindhäxor-ryhmän 40-vuotisjuhlanäyttelyn teossa 2018 pääsin suunnittelemaan ja toteuttamaan kaikella ammattitaidollani näyttelyarkkitehtuuria, videot ja valaistuksen. Vindhäxor - ett levande väsen tehtiin Dansmuseetiin Tukholmassa. Näyttelyn suunnitteluryhmä oli pieni, mutta samalla toteutui toisiaan kunnioittava työskentely. Onnistuimme luomaan tilan, jossa oli aistittavissa Vindhäxor-henki. Prosessi kaikkinensa oli sujuvaa ja "helppoa" kaikkine ongelmineen. Samalla se oli kuljetun tien loppupiste.
Viimeinen näyttelyvalaistuksen toteutus oli Pirkko Mäkelä-Haapalinnan näyttely Kryptaan, Helsingin tuomiokirkon alle 2019. Tein toteutuksen yhdessä tyttäreni Saanan kanssa. Tällä työllä sain 50 vuotta työskentelyä valon kanssa virallisesti täyteen. Se päätti virallisesti työskentelyni valon (ja äänen) parissa, koruttomasti ja kunniakkaasti.
KAUPUNKITILASUUNNITTELU
Halpuutus tuottaa lopulta vain kalliita ratkaisuja.
Aiemmin kiinnitin huomiota rakenteelliseen hyväveli ja
komissiolaskutukseen sekä korruptioon. Nyt näkökulmani muuttui
tarkkailemaan asioiden etenemistä.
Kansainvälinen korruption arviointi ei koske yksityissektorin toimintaa.
Hyvissä työryhmissä on heitä, jotka uskaltavat sanoa mielipiteensä, ja
näin suunnitelmissa päästään eteenpäin. Mukana on myös
arjen puurtajia, jotka istuvat hiljaa ja odottavat "mitähän tällä kertaa
synnytetään". Valosuunnittelun kohdalla mukana olijoissa on usein
enemmän
heitä, joille valo on merkityksetöntä, kuin heitä, jotka valoa
ymmärtävät. Koko projektin arvoa ja lähtökohtia kunnioittavien määrä
on vähemmistönä, ja heidän pitää todistaa jokainen suunnitelmansa
yksityiskohta.
Aina 90-luvulta asti olen yrittänyt ymmärtää kaupunkitilan valaistusta.
Ehkä isoin virhe on ollut ajatella asetusten ja normien mukaisesti. Kyse
on tilasta, jonka
ajassa ihmiset liikkuvat.
Matkan varrella ajatus valaistuksen lähtökohdista on kuitenkin
selkiytynyt ja kirkastunut. Oulussa, 2001, oli jo orastava tavoite
selvillä. Kemijärvellä ajattelu
eteni, mutta vasta Luoston projektissa sain itselleni selväksi
kaupunkitilan valaistuksen perusteet, joihin tarpeelliset normien ja
asetuksien valoarvot voidaan suunnitella. Luostolla
idean läpi saaminen vei oman aikansa. Suunnitelma hyväksyttiin, koska
kaupalliset paineet alueen kehityksessä olivat kovat. Toteutuksesta ei
minulla ole tietoa. Aikaisempiin
projekteihin verratessani koen epätoivoa jättäessäni työn sähkön
ammattilaisille ja budjettiriippuvaiseen toteutukseen.
Valosuunnittelu on ajan, tilan ja tilanteen manipulointia valolla.
Kun sanat, liike tai ajatukset ovat vain muotoa, ei ole sisältöä.
LUOSTON VALOTON VALAISTUS (2016)
suunnitelman lähtökohtia
TÄHTIEN ERÄMAA
Valaistus osana matkailukeskuksen identiteettiä. Liikekeskus-, katu-,
reitti- ja aktiviteettialueiden valaistus sekä mahdollinen
tapahtumavalaistus toteutetaan osana
matkailukeskuksen kokonaisuutta. Luoston suunniteltu valaistus korostaa
erämaan ja pimeyden kokemista. Se rakentuu valaistukseen, jossa
valosaaste minimoidaan, valaistustasot
säädetään muuntuviksi ja liiallista valaistusta estäväksi. Se
mahdollistaa tarinalliset seikkailut pimeydessä, tapahtumat, jolloin
jopa koko alue
voidaan pimentää. Lisäksi kirkkaan yötaivaan tai revontulien kokemiseksi
valaistus voidaan sammuttaa tai säätää erittäin alhaiselle tasolle
alueittain.
Valaistuksella on ratkaiseva merkitys, kun luodaan viihtyisä ympäristö,
jossa on turvallista kulkea sekä kokea erämaa. "Tähtien erämaan"
lähtökohtana ovat maisema, näkeminen ja valon kokeminen.
Valaistustekniset arvot ja asetuksien tulkitseminen eivät ole johtavana
lankana. Vision juuret ovat valaistuksen
täydentämä Luoston omaleimainen ihmisläheinen mittakaava, maisema, joka
erottuu edukseen ympäristöstään ja muista matkailukeskuksista. Se
rakentaa
selkeitä toiminnallisia tiloja, joissa valaistus on tasapainoisessa
suhteessa ympäristöönsä. Samalla se viestittää alueen kestävän
kehityksen
arvoista.
Osana tätä maisemallista arkkitehtuuria ovat yhtenäinen valaisin- ja
pylväsmallisto. Mallisto antaa matkailukeskukselle arkkitehtonisen
elementin, jota varioidaan
erilaisiin valaistustarpeisiin ja tilanteisiin. Kokonaisuutta tukee, ja
sille on keskeistä, valaistustasojen hallinta.
DYNAAMINEN JA OHJAAVA VALAISTUSJÄRJESTELMÄ
Valaistuksen ohjaus luo dynaamisen maiseman, joka elää liikenteen ja
liikkumisen mukana. Valoa on siellä, missä sitä tarvitaan, silloin kuin
sitä tarvitaan.
Valaistuksen määrä seuraa liikkujien määriä vuorokauden ja vuodenajan
mukaan.
Latujen valaistus on tehokkaampaa ladun alussa, ja valaistustaso laskee
matkan edetessä erämaahan. Valaistus voi olla korostettua ladun
vaikeissa kohteissa. Valaistustasot voivat
myös muuttua valoantureiden antaman tiedon avulla. Voidaan luoda
tilanteita hyvinkin harvakseen päällä olevilla valoilla ja vähäisillä
valonvoimakkuuksilla
olevia, jolloin erämaa pääsee hetkittäin ympäröimään matkailijan
kokonaan.
Luoston keskustan pääkatu ja kokoojakatujen valaistus ohjaavat
matkailijaa löytämään tärkeät risteykset ja reitit. Valaistustasojen ja
valomuutosten
avulla voidaan ohjata matkailijoiden liikkumista. Painopiste valoissa
siirtyy illalla ajoväylältä kevyen liikenteen väylälle, jolloin
jalankulkija automaattisesti
valitsee hänelle turvallisen reitin ajoväylän sijaan. Tärkeät risteykset
ja valaistut opasteet ovat korostettuina maisemassa.
Matkailua tukevat valaistustilanteet voidaan ohjelmoida etukäteen, ja
yrittäjät voivat hyödyntää niitä toiminnassaan valtuuksien mukaisesti.
Esimerkki ohjauksen käyttöliittymistä/sijainnista automatiikan avulla:
lumen vaikutus valaistustasoon, kalenteri- ja aikatoiminnoilla katujen,
teiden ja polkujen valaistus
ja liiketunnistimilla, paikallinen toiminta.
Yhtenäisen valaistustavan ja valon ominaisuudet: värilämpötila sama koko
alueella, laatu (värintoisto) on mahdollisimman hyvä, valo on hallittua
ja
hallittavissa ja valaisimien optiikka kohteiden mukaisesti. Lisäksi
kaikki valaistus suunnataan siten, ettei valoa suuntaudu horisonttitason
yläpuolelle.
Valaistus on monipuolisesti ohjelmoitavissa, jolloin: valaistus on osa
maisemallista kokonaisuutta, joka muuntuu kalenterin ja kellon
mukaan. Kaikki valaistus, jota ei tarvita, sammutetaan tai säädetään
"hehkumaan", valosaasteen määrä vähenee, energiankulutus
vähenee.
ELÄMÄÄ MUUALLA
Aloitin tämän teoksen kokoamisen 2004. En ollut koskaan ollut
residenssivieraana. Nyt osittain valtionpalkinnon innoittamana lähdin
pohjoiseen. Mukana oli 17"
putkimonitori, tietokone, kannettava, skanneri ja muuta tietokonesälää.
Mukaan tuli 6-8 laatikollista papereita, kuvia ja dioja.
Ulkomaan kirjoitusjaksot olivat yleensä kuukauden pituisia ja kotimaan
matkat saattoivat olla kolmekin kuukautta. Matkoillani sain
keskittymisrauhan työlleni, vaikken ollut ihan
varma mitä olen tekemässä. Vuosien saatossa mukana kannettavat
konkreettiset materiaalit vähenivät, mutta tiedostomäärät lisääntyivät.
Asuminen muualla vapautti mieleni. Sain rauhassa tuijottaa etäisyyteen
ja arvioida menneitä. Sain apurahojakin tämän työn tekemiseen. Koskaan
ei tullut mieleen,
taikka olisi ollut suunnitelmissa, että tähän menee ainakin 16 vuotta.
Arki oli tiivistä työskentelyä, johon ei hiljaisuus mahtunut. En olisi
koskaan uskonut
viihtyväni eri puolilla Eurooppaa, niin kuin viihdyin. Jokainen matka
vei minua lähemmäs päämäärää.
Eläkkeelle siirryttyäni työmäärät vähenivät muutamassa vuodessa lähes nollaan. Kirjoittaminen sai lisää tilaa, mutta kodin arki
sisälsi liikaa ärsykkeitä kaikkeen muuhun, joten matkat jatkuivat.
Vuosien saatossa Koppelosta tuli ehkä tärkein paikka. Kemijärvi menetti
asemansa siellä syntyneiden paikallisten suunnittelutöiden takia. Rooma
oli ehdottomasti
ulkomaan residensseistä paras, johtuen tietysti kaupungin ilmapiiristä.
Näissä kahdessa luovuudelle oli tila ja mahdollisuus kukoistaa.
Tärkeää on käydä residenssissä usein. Ja pitkä oleskelu.
Residenssipaikkojen sääntöjen sekä suosion takia, ei samaan paikkaan
pääse aina kun haluaisi. Se on ymmärrettävää, mutta surullista. Minulle
työskentelyn tuottavuus on turvallisuudessa, joka on tutusta
ympäristöstä riippuvainen.
Lähes aina tullessani residenssiin ensimmäinen viikko menee asettumiseen
ja tutustumiseen. Viimeinen viikko on aina poislähtöä. Mitä pidempi on
välijakso,
sitä enemmän saa tuotettua. Mitä tutumpi ympäristö, sen lyhyempiä ovat
siirtymäajat.
Materiaalin koostamismatkoja residensseihin vuosien varrelta: 2004 Koppelo, Ivalo, 2007 Berliini, 2007 Kemijärvi, 2008 Kemijärvi, 2009
Kemijärvi, 2009 Islanti, 2009 Lofootit, Norja, 2010-2011 Koppelo, 2010
Kemijärvi 2014 Rooma,
2015 Koppelo, 2016 Rooma, 2018 Ateena, 2019 Koppelo, 2020 Koppelo.
Muita residenssimatkoja tuli myös tehtyä, mutta ne olivat tyypillisiä
turistimatkoja. Niiden pituus oli muutamasta päivästä viikkoon.
VÄSYMYS VAPAUTUU
SYÖPÄ ISKEE
TYÖT KATOAVAT
MENEN NAIMISIIN
YMPYRÄT SULKEUTUVAT
ELÄMÄ SAA JATKUA
TYÖT 2010-2019
APURAHAT JA PALKINNOT
2011 5-vuotinen apuraha, Taiteenkeskustoimikunta
2010 1-vuotinen apuraha, Suomen Kulttuurirahasto
2016 ½ taiteilijaeläke, Taiteen edistämiskeskus
VIDEOTEOKSET
2014 Room #3, lyhytelokuva
SÄVELLYSTYÖT JA ÄÄNIMAAILMA
2015 Konehuone, teoksia 1976-2011, CD-kokoelma
TANSSITEOKSET
2011 Ilmiliekeissä, Turku 2011, koreografia Marjo Kuusela, musiikki ja videototeutus
nopeat työt
2011 Vaeltava valomies, Forum Box, koreografia Ulla Koivisto, valosuunnittelu
2011 Saw the white buffalo dancing, koreografia Eva Lundqvist, video
NÄYTTÄMÖTYÖT
2013 Toisen ääni, Espoon kaupunginteatteri, ohjaus Olka Horila, valo- ja videosuunnittelu
2016 Doala dolat heakkas, Giron Sámi Teáhter, ohjaus Laura Jäntti, valo- ja äänisuunnittelu
2017 CO2lonialNATION, Giron Sámi Teáhter, ohjaus Pauliina Feodoroff, valosuunnittelu
NÄYTTELYVALAISTUS
2010 Säteilyn lumo, Tekniikanmuseo, videoeditointi
2013 Haltia, Suomen luontokeskus, näyttelyvalaistus
2017 PIRiTALIA- näyttelykiertue, Markku Piri taidelasia ja maalauksia, valo- ja videosuunnittelu
2018 Vindhäxor - ett levande väsen, Dansmuseet, Tukholma, tila, AV- suunnittelu ja toteutus
2019 Pilgrim, Pirkko Mäkelä-Haapalinnan näyttely, valaistus Saana Volasen kanssa
nopeat työt
2010 Olohuone, Suomen merimuseo, valaistussuunnittelu ja toteutus
2010 Metropoli ja meri, Tekniikanmuseo, videoeditointi
2011 Räpylän jälkiä, Päivälehden museo, äänet ja videototeutus
2012 VR 150 v., VR, näyttelyvalaistus
2013 Asunnottomuusmessut - TAJU 2013, Hyvinkään taidemuseo, videototeutus
2014 Suuri seikkailu, Päivälehden museo, video ja äänimaailma
KONSULTOINNIT
2013 Haltia Suomen luontokeskus, näyttelyvalaistus
2016 Valaistuksen uusiminen, Hyvinkään taidemuseo, konsultointi
nopeat työt
2011 Aittakurun alue, Pelkosenniemi, valaistuksen esisuunnitelma
2012 Merikortteli Galleria, Kuvataideakatemia, konsultointi
2014 Myymälä, Helsingin taidemuseo, valaistussuunnittelu
KAUPUNKITILAT
2010 Voimalan julkisivu, Kemijärven kaukolämpö Oy, valaistussuunnittelu
2010 Valaistuskonsepti, Kemijärven kaupunki, valaistussuunnittelu
2012 Pirkan pylväs II, Lempäälän maisemapylväs, valosuunnittelu
2014 Luoston matkailualue, Sodankylän kunta, valaistusluonnos