2000 -
V-NÄYTÖS: JÄÄHYVÄISET

1. kohtaus: Voiko unelmista tulla totta

HIILLOS HIIPUU

Näyttämötaiteesta irtaantuminen alkoi "virallisesti" vuonna 2004. Lähestyin sitä hetkeä, jossa oli tullut aika lopettaa. Tietoisuus ympäröivästä todellisuudesta (iän tai väsymyksen painaessa) pakotti tekemään valinnan. En pystyisi ohittamaan oloani ja turhautumistani olosuhteisiin.

Onneksi sain viisivuotisen apurahan, ja sen turvin minun oli mahdollista vähentää työntekoa ja keskittyä muutamaan tärkeään työhön. Tällä sain lisäaikaa työskentelylleni.

Kun puheet, tunteet tai mielipiteet ovat vain muotoa, ei synny sisältöä.

Punnitsin mahdollisuuksiani ja intohimoni voimaa 2010-luvun töissä. Koska tein silloin vähemmän, pystyin käyttämään enemmän aikaa ja voimavaroja kuhunkin projektiin. Pystyin ottamaan etäisyyttä ja arvioimaan prosessin eri tasoja sekä vaiheita. Monet asiat asettuivat oikeisiin puitteisiin ja paikoilleen. Monet kermakuorrutukset pyyhkiytyivät pois, samalla monet tärkeät taiteentekemisen arvot ja ihmisten välinen luottamus ja yhteys pääsivät esille. Ja se oli tärkeää.

Talous on tekemisen ja arvostuksen mittari, jota mitataan kuluttamisella. Se näkyy ihmisten itsekkyydessä, käyttäytymisessä, päätösten kriteereissä ja ongelmien ratkaisuissa. Talous on muuttunut rengistä isännäksi. Tämä vuosikymmen on ahneuden monimuotoinen valtakunta, mutta sille ei ole tulossa Hollywoodin onnellista loppua.

Näin siis aukesi viimeinen suora. Jos en ollut huomannut täyttäneeni 50 vuotta, niin 60 meni ohitse sekin. Eläkeraja meni ohitse apurahan turvin. Tällä vuosikymmenellä käytin myös runsaasti aikaa tämän teoksen materiaalien työstämiseen. Valokuvat, valokartat, videot ja ääniarkistot paisuivat kymmeniin terroihin varmuuskopioiden myötä. Vierailin useissa residensseissä hakemassa vauhtia kirjoittamiseen. Olinhan aloittanut materiaalien työstämisen jo vuonna 2004, ja olisi hyvä saada tämä päätökseen.

Olen elänyt ja toteuttanut lähes kaikki unelmani. Näinä vuosina menneisyys saavuttaa nykyhetken.

Tälle vuosikymmenelle mahtui kolme draamateosta. Ne edustivat 70-300 katsojan mittakaavaa, jossa läheisyys on kosketeltavaa. Nämä olivat tärkeitä paluita "rikospaikoille". Espoon Revontulihalli ja pohjoisessa Saamelaisteatteri.
Espoon kaupunginteatterin Revontulihalliin tein 2013 valo- ja videosuunnittelun näytelmään Toisen ääni. Lopputulokseen pääsemiseksi käytin kolmea eri valosuunnitteluohjelmaa. Tähän olivat syynä ohjelmien erilaiset ominaisuudet, toiminnot ja yhteensopivuudet. Lopputulos oli hyvä, lukuun ottamatta etuvalojen PAR64-valonheittimien kiilakokoa, jotka jäivät hieman liian pieniksi. Puitteet olivat Espoossa hyvät.
Ruotsin pohjoisessa Kiirunassa tehtiin kiertue-esityksiä pienehköllä kalustolla. Vähän väkeä ja sopivan kokoinen tila loi vapauttavan tunnelman. 2016 Kiirunassa tein Doala dolat heakkas. Saamelaisteatterin taiteellisena johtajana on Åsa Simma. Teatteri harjoittelee Kiirunassa, ja esitykset ovat ympäri Saamenmaata sekä muualla Pohjoismaissa. Puitteet ovat hyvät, mittakaavaltaan ihmisen kokoiset. Vakituista henkilökuntaa on vain hallinto ja yksi tekniikasta vastaava. Esitys oli saamenkielinen. Nyt jouduin varsinaiseen kielikylpyyn, kun harjoituksissa puhuttiin kahta saamea, norjaa, ruotsia, englantia ja suomea. Kun välillä kävin kotona, oli se niin rauhaisaa, kun puhuttiin vain yhtä kieltä.
2017 olin vielä mukana CO2LONIALNATION-produktiossa. Monimutkainen ja dramatiikkaa sisältävä harjoitusjakso. Esityksen sisältö oli poikkeuksellisen hieno. Hienoa oli myös saada toteuttaa poikkeuksellinen tilaratkaisu ja valaistus.
Kaikkinensa nämä kolme työtä osoittivat minulle intohimoni ja samalla siitä irtaantumiseni. Hieman surullista kaiken tekemisen jälkeen. Ettei elämä antanutkaan tilaisuutta edetä vielä pidemmälle, kauas horisontin taakse.

Väsynyt mieli palauttaa vanhat muistot. Kuuluuko taiteeseen ja sen tekemiseen kaiken dramatisoiminen, henkilökohtaisten ongelmien kanssa märehtiminen, laiskuus, vastuiden välttely, kieroilut ja oman edun tavoittelu tai kaksinaamaisuus. Nämä ovat työyhteisöjen ja laitostuneiden ihmisten vääristynyttä todellisuutta. Eikö meillä taiteentekijöillä voisi olla arvokkaampia arvoja työssämme?

Onneksi näissä kahdessa teatterissa tämä ei edustanut olemassa olevaa asennetta kuin inhimillisen hetkittäin.

NÄYTTELYT

Vielä jaksoin olla mukana näyttelytoiminnassa. Mielenkiintoisia ja mainittavia näyttelyjä olivat "PIRiTalia" 2017 ja vuonna 2013 avautunut Suomen luontokeskus Haltia, joka oli ollut monivuotinen projekti.
Markku Pirin näyttelykiertuetta Italiassa en päässyt näkemään. Työni oli ennakkosuunnittelu ja tekninen valmistelu. Pietu Pietiäinen meni paikanpäälle toteuttamaan upean näyttelyn.

Haltiassa sain olla alkumetreistä asti mukana. Visioita kehitettiin työryhmänä. Näyttely tulisi olemaan poikkeuksellinen kokemusmaailma. Kokonaisuus kuitenkin toi esiin kaikki ne ongelmat, joihin olin aiemminkin törmännyt. Avajaisten lähestyessä puheet menettivät merkityksensä. Monet hienot puheet vesittyvät, kun avajaissokeus iskee päälle. Olen teatterissa kokenut samankaltaista. Ideoinnin yhteydessä on monia hienoja ajatuksia tavoitteista, jotka matkan varrella katoavat kuin ideoiden mustaan aukkoon.
Vindhäxor-ryhmän 40-vuotisjuhlanäyttelyn teossa 2018 pääsin suunnittelemaan ja toteuttamaan kaikella ammattitaidollani näyttelyarkkitehtuuria, videot ja valaistuksen. Vindhäxor - ett levande väsen tehtiin Dansmuseetiin Tukholmassa. Näyttelyn suunnitteluryhmä oli pieni, mutta samalla toteutui toisiaan kunnioittava työskentely. Onnistuimme luomaan tilan, jossa oli aistittavissa Vindhäxor-henki. Prosessi kaikkinensa oli sujuvaa ja "helppoa" kaikkine ongelmineen. Samalla se oli kuljetun tien loppupiste.
Viimeinen näyttelyvalaistuksen toteutus oli Pirkko Mäkelä-Haapalinnan näyttely Kryptaan, Helsingin tuomiokirkon alle 2019. Tein toteutuksen yhdessä tyttäreni Saanan kanssa. Tällä työllä sain 50 vuotta työskentelyä valon kanssa virallisesti täyteen. Se päätti virallisesti työskentelyni valon (ja äänen) parissa, koruttomasti ja kunniakkaasti.


KAUPUNKITILASUUNNITTELU

Halpuutus tuottaa lopulta vain kalliita ratkaisuja.


Aiemmin kiinnitin huomiota rakenteelliseen hyväveli ja komissiolaskutukseen sekä korruptioon. Nyt näkökulmani muuttui tarkkailemaan asioiden etenemistä.

Kansainvälinen korruption arviointi ei koske yksityissektorin toimintaa.


Hyvissä työryhmissä on heitä, jotka uskaltavat sanoa mielipiteensä, ja näin suunnitelmissa päästään eteenpäin. Mukana on myös arjen puurtajia, jotka istuvat hiljaa ja odottavat "mitähän tällä kertaa synnytetään". Valosuunnittelun kohdalla mukana olijoissa on usein enemmän heitä, joille valo on merkityksetöntä, kuin heitä, jotka valoa ymmärtävät. Koko projektin arvoa ja lähtökohtia kunnioittavien määrä on vähemmistönä, ja heidän pitää todistaa jokainen suunnitelmansa yksityiskohta.

Aina 90-luvulta asti olen yrittänyt ymmärtää kaupunkitilan valaistusta. Ehkä isoin virhe on ollut ajatella asetusten ja normien mukaisesti. Kyse on tilasta, jonka ajassa ihmiset liikkuvat.

Matkan varrella ajatus valaistuksen lähtökohdista on kuitenkin selkiytynyt ja kirkastunut. Oulussa, 2001, oli jo orastava tavoite selvillä. Kemijärvellä ajattelu eteni, mutta vasta Luoston projektissa sain itselleni selväksi kaupunkitilan valaistuksen perusteet, joihin tarpeelliset normien ja asetuksien valoarvot voidaan suunnitella. Luostolla idean läpi saaminen vei oman aikansa. Suunnitelma hyväksyttiin, koska kaupalliset paineet alueen kehityksessä olivat kovat. Toteutuksesta ei minulla ole tietoa. Aikaisempiin projekteihin verratessani koen epätoivoa jättäessäni työn sähkön ammattilaisille ja budjettiriippuvaiseen toteutukseen.

Valosuunnittelu on ajan, tilan ja tilanteen manipulointia valolla.

Kun sanat, liike tai ajatukset ovat vain muotoa, ei ole sisältöä.
LUOSTON VALOTON VALAISTUS (2016)
suunnitelman lähtökohtia

TÄHTIEN ERÄMAA
Valaistus osana matkailukeskuksen identiteettiä. Liikekeskus-, katu-, reitti- ja aktiviteettialueiden valaistus sekä mahdollinen tapahtumavalaistus toteutetaan osana matkailukeskuksen kokonaisuutta. Luoston suunniteltu valaistus korostaa erämaan ja pimeyden kokemista. Se rakentuu valaistukseen, jossa valosaaste minimoidaan, valaistustasot säädetään muuntuviksi ja liiallista valaistusta estäväksi. Se mahdollistaa tarinalliset seikkailut pimeydessä, tapahtumat, jolloin jopa koko alue voidaan pimentää. Lisäksi kirkkaan yötaivaan tai revontulien kokemiseksi valaistus voidaan sammuttaa tai säätää erittäin alhaiselle tasolle alueittain.

Valaistuksella on ratkaiseva merkitys, kun luodaan viihtyisä ympäristö, jossa on turvallista kulkea sekä kokea erämaa. "Tähtien erämaan" lähtökohtana ovat maisema, näkeminen ja valon kokeminen. Valaistustekniset arvot ja asetuksien tulkitseminen eivät ole johtavana lankana. Vision juuret ovat valaistuksen täydentämä Luoston omaleimainen ihmisläheinen mittakaava, maisema, joka erottuu edukseen ympäristöstään ja muista matkailukeskuksista. Se rakentaa selkeitä toiminnallisia tiloja, joissa valaistus on tasapainoisessa suhteessa ympäristöönsä. Samalla se viestittää alueen kestävän kehityksen arvoista.

Osana tätä maisemallista arkkitehtuuria ovat yhtenäinen valaisin- ja pylväsmallisto. Mallisto antaa matkailukeskukselle arkkitehtonisen elementin, jota varioidaan erilaisiin valaistustarpeisiin ja tilanteisiin. Kokonaisuutta tukee, ja sille on keskeistä, valaistustasojen hallinta.

DYNAAMINEN JA OHJAAVA VALAISTUSJÄRJESTELMÄ

Valaistuksen ohjaus luo dynaamisen maiseman, joka elää liikenteen ja liikkumisen mukana. Valoa on siellä, missä sitä tarvitaan, silloin kuin sitä tarvitaan. Valaistuksen määrä seuraa liikkujien määriä vuorokauden ja vuodenajan mukaan.

Latujen valaistus on tehokkaampaa ladun alussa, ja valaistustaso laskee matkan edetessä erämaahan. Valaistus voi olla korostettua ladun vaikeissa kohteissa. Valaistustasot voivat myös muuttua valoantureiden antaman tiedon avulla. Voidaan luoda tilanteita hyvinkin harvakseen päällä olevilla valoilla ja vähäisillä valonvoimakkuuksilla olevia, jolloin erämaa pääsee hetkittäin ympäröimään matkailijan kokonaan.

Luoston keskustan pääkatu ja kokoojakatujen valaistus ohjaavat matkailijaa löytämään tärkeät risteykset ja reitit. Valaistustasojen ja valomuutosten avulla voidaan ohjata matkailijoiden liikkumista. Painopiste valoissa siirtyy illalla ajoväylältä kevyen liikenteen väylälle, jolloin jalankulkija automaattisesti valitsee hänelle turvallisen reitin ajoväylän sijaan. Tärkeät risteykset ja valaistut opasteet ovat korostettuina maisemassa.

Matkailua tukevat valaistustilanteet voidaan ohjelmoida etukäteen, ja yrittäjät voivat hyödyntää niitä toiminnassaan valtuuksien mukaisesti.

Esimerkki ohjauksen käyttöliittymistä/sijainnista automatiikan avulla: lumen vaikutus valaistustasoon, kalenteri- ja aikatoiminnoilla katujen, teiden ja polkujen valaistus ja liiketunnistimilla, paikallinen toiminta.

Yhtenäisen valaistustavan ja valon ominaisuudet: värilämpötila sama koko alueella, laatu (värintoisto) on mahdollisimman hyvä, valo on hallittua ja hallittavissa ja valaisimien optiikka kohteiden mukaisesti. Lisäksi kaikki valaistus suunnataan siten, ettei valoa suuntaudu horisonttitason yläpuolelle.

Valaistus on monipuolisesti ohjelmoitavissa, jolloin: valaistus on osa maisemallista kokonaisuutta, joka muuntuu kalenterin ja kellon mukaan. Kaikki valaistus, jota ei tarvita, sammutetaan tai säädetään "hehkumaan", valosaasteen määrä vähenee, energiankulutus vähenee.


ELÄMÄÄ MUUALLA

Aloitin tämän teoksen kokoamisen 2004. En ollut koskaan ollut residenssivieraana. Nyt osittain valtionpalkinnon innoittamana lähdin pohjoiseen. Mukana oli 17" putkimonitori, tietokone, kannettava, skanneri ja muuta tietokonesälää. Mukaan tuli 6-8 laatikollista papereita, kuvia ja dioja.

Ulkomaan kirjoitusjaksot olivat yleensä kuukauden pituisia ja kotimaan matkat saattoivat olla kolmekin kuukautta. Matkoillani sain keskittymisrauhan työlleni, vaikken ollut ihan varma mitä olen tekemässä. Vuosien saatossa mukana kannettavat konkreettiset materiaalit vähenivät, mutta tiedostomäärät lisääntyivät. Asuminen muualla vapautti mieleni. Sain rauhassa tuijottaa etäisyyteen ja arvioida menneitä. Sain apurahojakin tämän työn tekemiseen. Koskaan ei tullut mieleen, taikka olisi ollut suunnitelmissa, että tähän menee ainakin 16 vuotta. Arki oli tiivistä työskentelyä, johon ei hiljaisuus mahtunut. En olisi koskaan uskonut viihtyväni eri puolilla Eurooppaa, niin kuin viihdyin. Jokainen matka vei minua lähemmäs päämäärää.

Eläkkeelle siirryttyäni työmäärät vähenivät muutamassa vuodessa lähes nollaan. Kirjoittaminen sai lisää tilaa, mutta kodin arki sisälsi liikaa ärsykkeitä kaikkeen muuhun, joten matkat jatkuivat.

Vuosien saatossa Koppelosta tuli ehkä tärkein paikka. Kemijärvi menetti asemansa siellä syntyneiden paikallisten suunnittelutöiden takia. Rooma oli ehdottomasti ulkomaan residensseistä paras, johtuen tietysti kaupungin ilmapiiristä. Näissä kahdessa luovuudelle oli tila ja mahdollisuus kukoistaa.

Tärkeää on käydä residenssissä usein. Ja pitkä oleskelu. Residenssipaikkojen sääntöjen sekä suosion takia, ei samaan paikkaan pääse aina kun haluaisi. Se on ymmärrettävää, mutta surullista. Minulle työskentelyn tuottavuus on turvallisuudessa, joka on tutusta ympäristöstä riippuvainen.

Lähes aina tullessani residenssiin ensimmäinen viikko menee asettumiseen ja tutustumiseen. Viimeinen viikko on aina poislähtöä. Mitä pidempi on välijakso, sitä enemmän saa tuotettua. Mitä tutumpi ympäristö, sen lyhyempiä ovat siirtymäajat.


Materiaalin koostamismatkoja residensseihin vuosien varrelta: 2004 Koppelo, Ivalo, 2007 Berliini, 2007 Kemijärvi, 2008 Kemijärvi, 2009 Kemijärvi, 2009 Islanti, 2009 Lofootit, Norja, 2010-2011 Koppelo, 2010 Kemijärvi 2014 Rooma, 2015 Koppelo, 2016 Rooma, 2018 Ateena, 2019 Koppelo, 2020 Koppelo.

Muita residenssimatkoja tuli myös tehtyä, mutta ne olivat tyypillisiä turistimatkoja. Niiden pituus oli muutamasta päivästä viikkoon.


TYÖHISTORIAA 2010 - 2019


VÄSYMYS VAPAUTUU

SYÖPÄ ISKEE

TYÖT KATOAVAT

MENEN NAIMISIIN

YMPYRÄT SULKEUTUVAT

ELÄMÄ SAA JATKUA


TYÖT 2010-2019

APURAHAT JA PALKINNOT
2011 5-vuotinen apuraha, Taiteenkeskustoimikunta
2010 1-vuotinen apuraha, Suomen Kulttuurirahasto
2016 ½ ylimääräinen taiteilijaeläke, Taiteen edistämiskeskus

VIDEOTEOKSET
2014 Room #3, lyhytelokuva

SÄVELLYSTYÖT JA ÄÄNIMAAILMA
2015 Konehuone, teoksia 1976-2011, CD-kokoelma

TANSSITEOKSET
2011 Ilmiliekeissä, Turku 2011, koreografia Marjo Kuusela, musiikki ja videototeutus
nopeat työt
2011 Vaeltava valomies, Forum Box, koreografia Ulla Koivisto, valosuunnittelu
2011 Saw the white buffalo dancing, koreografia Eva Lundqvist, video

NÄYTTÄMÖTYÖT
2013 Toisen ääni, Espoon kaupunginteatteri, ohjaus Olka Horila, valo- ja videosuunnittelu
2016 Doala dolat heakkas, Giron Sámi Teáhter, ohjaus Laura Jäntti, valo- ja äänisuunnittelu
2017 CO2lonialNATION, Giron Sámi Teáhter, ohjaus Pauliina Feodoroff, valosuunnittelu

NÄYTTELYVALAISTUS
2010 Säteilyn lumo, Tekniikanmuseo, videoeditointi
2013 Haltia, Suomen luontokeskus, näyttelyvalaistus
2017 PIRiTALIA- näyttelykiertue, Markku Piri taidelasia ja maalauksia, valo- ja videosuunnittelu
2018 Vindhäxor - ett levande väsen, Dansmuseet, Tukholma, tila, AV- suunnittelu ja toteutus
2019 Pilgrim, Pirkko Mäkelä-Haapalinnan näyttely, valaistus Saana Volasen kanssa

nopeat työt
2010 Olohuone, Suomen merimuseo, valaistussuunnittelu ja toteutus
2010 Metropoli ja meri, Tekniikanmuseo, videoeditointi
2011 Räpylän jälkiä, Päivälehden museo, äänet ja videototeutus
2012 VR 150 v., VR, näyttelyvalaistus
2013 Asunnottomuusmessut - TAJU 2013, Hyvinkään taidemuseo, videototeutus
2014 Suuri seikkailu, Päivälehden museo, video ja äänimaailma

KONSULTOINNIT
2013 Haltia Suomen luontokeskus, näyttelyvalaistus
2016 Valaistuksen uusiminen, Hyvinkään taidemuseo, konsultointi

nopeat työt
2011 Aittakurun alue, Pelkosenniemi, valaistuksen esisuunnitelma
2012 Merikortteli Galleria, Kuvataideakatemia, konsultointi
2014 Myymälä, Helsingin taidemuseo, valaistussuunnittelu

KAUPUNKITILAT
2010 Voimalan julkisivu, Kemijärven kaukolämpö Oy, valaistussuunnittelu
2010 Valaistuskonsepti, Kemijärven kaupunki, valaistussuunnittelu
2012 Pirkan pylväs II, Lempäälän maisemapylväs, valosuunnittelu
2014 Luoston matkailualue, Sodankylän kunta, valaistusluonnos