3.kohtaus

TOUKOKUUME 1981

Toukokuume-festivaali järjestettiin Vanhalla 1981. Sen liikkeelle paneva voima oli poikkitaiteellisten esitysten tekeminen "ilman rajoja".
Keräsimme porukkaa Ulla Koiviston kanssa perustaaksemme Poikkitaiteen tapahtuma -yhdistyksen eli Potta ry:n, mutta sitä ei kuitenkaan koskaan virallistettu.

Yhteistyössä HYY:n kulttuurikeskuksen kanssa me Potan väki rakensimme ainutkertaisen Toukokuume-festivaalin, joka oli kymmenpäiväinen tapahtumien sarja, jossa useat eri ryhmät ja taiteilijat esiintyivät.

Festivaalilla rikottiin rajoja monilla tavoin. Yhteistyö eri alojen taiteilijoiden kanssa oli saumatonta. Palkkaa ei tästäkään kukaan saanut. Esitykset olivat musiikkia ja tanssi-improvisaatiota, musiikki-, runo- ja tanssi- tapahtumia, Ulla Koiviston uuden teoksen ensi-ilta ja uusia teatteriesityksiä. Lisäksi oli vieraileva tanssiryhmä Stinching Dansproduktie-ryhmä Hollannista ja Vindhäxor Ruotsista.

Oma esitysponnistukseni oli käsikirjoitus, ääninauha ja valot teokseen "Suklaata muumioille". Innolla luotu esitys, jossa esiintyjinä olivat Ida-Lotta Backman ja ääninauha. Ulla Koivisto auttoi Ida-Lottaa näyttelijäntyössä. Valaistus oli perusvärien käyttämistä ja lavastuksena oli Vanhalta löytynyttä, jo useammassa teoksessa kierrätettyä lavastusmateriaalia.

Otteita kirjoituksesta Helsingin Sanomat 23.5.1981 Matti Tiihonen

SUKLAATA MUUMIOILLE VANHALLA
Teksti, äänet ja valot Ilkka Volanen. Huudot Ida-Lotta Backman.

Vanhalla alkaneeseen Touko-kuumeeseen osallistuu viitisenkymmentä vapaaehtoista esiintyjää ja järjestäjää. Kuumeen teatteriosuuden aloitti Ilkka Volasen ja Ida-Lotta Backmanin Suklaata muumioille, kokeellinen esitys.
…
Suklaata muumioille kokee tuoda kaaosmaisen elämän näyttämölle aidon sekavana, aiheuttamaan inhosta analyysiin ylettyviä värinöitä katsojissaan.
…
Puheosuuksissa herjataan jokaista ismiä ja opinkappaletta, joka on johtamassa totalitarismin kautta kaikenkattavaan tuhoomme. Tiennäyttäjä on uusnisti, ideologiat hylännyt Rauha, joka tarjoaa utopiaa ihmisyydestä.

VARKAIDEN YÖ 1982

Tuon ajanjakson huipentumana voidaan ehkä pitää Varkaiden Yö antitapahtumaa. Varkaiden yö oli yhteen iltaan löyhällä käsi-kirjoituksellani nidottu ryhmien ja taiteilijoiden performanssi. Mukana olivat "kaikki". Vanhalla tapahtui kaikkea mahdollista, kuppilan puhujan korokkeelta hautajaisiin ja poikani Janin "Villakoira"-näyttelyyn kuppilan seinillä.

Yleisön otti vastaan ruumisarkussa makaava Kari Väänänen ympärillään felliniläiset hahmot. Varkaiden yö - paradoksi, absurdi kuva tästä päivästä oli myös jäähyväiset Vanhalle.

Illan esiintyjinä oli n. 30 muusikkoa sekä nykytanssin, nykyteatterin sekä performanssitaiteen edustajaa. Visuaalisuutta vahvisti maskeeraus, jolla luotiin koko joukolle illan teemaan yhtenäinen ilme. Vanhalla tapahtui 3-4 tunnin ajan: ryhmät improvisoivat ja esiintyivät joka puolella rakennusta. Illan päätteeksi musa soi ja kansa sai purkaa ihmetystään. Ilta huipentui arkun hautaamiseen jälkeen trion musiikkiesitykseen, jossa flyygeli hajotettiin palasiksi. Triomme muusikot olivat Vinski flyygelissä, Ilkka syntetisaattoreissa sekä saksofonisti, jonka nimeä en muista. Tämä "ainutlaatuinen esitys" oli tarkoitus äänittää, mutta äänitys epäonnistui täysin (niin kuin vain ammattilaiset osaavat töpätä).

Tapahtuma oli jostain syystä saanut liikkeelle useita Hesarin kirjoittajia! Heiltä ei tullut mieltä ylentäviä kirjoituksia, mutta paikalla olleet tuhatkunta ihmistä pitivät illan monisärmäisyydestä.

Otteita kirjoituksesta Helsingin Sanomat, tiistaina 23. maaliskuuta 1982 Matti Tiihonen
JÄRJETÖN ANTITAPAHTUMA
VANHALLA KALJALLA RUUMISARKUSSA

… "Pyyhi niinku ahdistus mielestäsi", sanoo tyttö pojalle, ja he nojailevat seinään Vanhalla. Etäällä samoissa huoneissa on meneillään multivisuaalinen antitapahtuma.
… Antitapahtuman kuuluu nimensä mukaisesti olla todellisuutta, ei taideteos. Ennalta annetussa lehdistötiedotteessa on lisämääre "muotokokeilu-vaihtoehto". Mitään ei tapahdu, todellisuuttahan se on; tanssitaan. Lavan edessä seisoo portti, jonka luokse yleisö kävelee katsomaan veitsen survomista appelsiiniin tai säyseää runkkausgallupia videotykiltä.

Otteita kirjoituksesta Iltasanomat Börje Sicruf
VANHAN VALOMERKKI
Italialainen interiööri täyttää Vanhan ylioppilastalon salin ensimmäisenä. Yleisö etsii oikeaa paikkaa, sillä se haluaa tapahtumien ytimeen, kun lauantai-illan tapahtuma Varkaiden yö kapuaa viikonlopun partaalle.

Renessanssin valkeat purjeet kohoavat korkealle keltaisen valon parfyymissa. Tekniikka hurisee ja kiiltää tuoksutta. Absurdiksi mainostettu tunnelma on järjestyksessä. Se on järjestetty. Ja järjestäjiä on kymmenittäin ohjaajanaan ILKKA VOLANEN.
… Houserockers täyttää jo täyttä salia hukkuvilla äänillään. Kun ilta on alkuunsa kyllästetty, saatetaan masennus viimeiseen leposijaansa, ainakin tältä illalta. Morkkis onkin mustanpainava. Satojen nuorten katseet maatuvat eteisen styroksarkussa. Sinne mahtui koko apatia julkisesti haudattavaksi. Jäljelle jäi Lammen joutsen, kevään kajo.

Diskon perinne painaa kaikesta huolimatta "multivisuaaliseen antitapahtuman" päälle. Orkesteri tietää sen, ja levittää kaikkia lävistävän viestinsä: "Minä olen syntynyt!" Edes yksi yhteinen unelma on toteutunut.

Varkaiden yö oli anniltaan runsas määrällisesti. Jokaiselle haluttiin antaa jotakin. Yrittämisen iloa ja toteuttamisen riemua ei tarvittu kehittää. Se pursuili jopa moottorisahamiehestä, joka soitti flyygelin polvilleen...

Otteita kirjoituksesta Helsingin Sanomat, tiistaina 23. maaliskuuta 1982 Kuutti Lavonen
KEVÄÄN VALOA
Julkisuuden ja ivan ristipaineessa maailmaa hahmottava nuori taiteilijakuntamme on jo pitkään haaveillut yhteyksistä eri luovien virtojen välillä. Poikki taiteen on kaivattu ratsastaa kohti rikasta ja monimielistä, tässä sykkivää. Kokonaistaideteos, ihmisen sisällä voimakkaaksi elämykseksi rakentuva ilmaisu on kuitenkin täysin muuta kuin teatterineekereiden apokalyptinen sekoilu-sikailu Vanhalla lauantaina.
…
Onneksi tästä absurdin maailmantuskan teatterista kotiin löydettyään heräsi aamulla todelliseen rituaaliin, kevään valoon.

Otteita kirjoituksesta Helsingin Sanomat, tiistaina 23. maaliskuuta 1982 Jukka Hauru
HETKI ILMAN OPETTAJAA
"Kaikilla on kunnian perkele, mutta piispan virka on niin vastuullinen, että kunnian perkelekin toivottavasti nitistyy. Miksi ihmisen aina pitäisi nostaa karriääriään", sanoo Tampereen piispa Paavo Kortekangas arkkipiispapelin tiimellyksessä.
… 30-luvun Berliinistä heijastuva atavistinen perusdekadenssi oli tyylikeinona myös vanhassa jatsimusiikissa, jota viulisti Ahti Marja-Aho ja Houseband soittivat. Turhuutta kuvasti soolo silitysraudalla ja teryleenihousuilla. Musiikilliseksi huipentumaksi oli tarkoitettu Grand Final -teos jäähyväiset vanhalle, jossa flyygelin sahaamista säestettiin syntetisaattorilla ja saksofonilla. Lopullinen moottorisahaus jäi tietenkin toteuttamatta, ja rautaesirippu laskeutui kahden tyhjyyden väliin. Paikalla olivat kaikki nuorallatanssijat, voimamiehet ja nauruihmiset. Esitys ei kuitenkaan pyrkinyt olemaan perinteisin kriteerein arvioitavaa teatteria vaan kokemisen aste oli kunkin omasta luovuudesta kiinni. Jos halusi saada symbolikaaoksesta ja hulluudesta olennaisinta irti, piti heittäytyä rohkeasti sekaan. Näinhän se on elämänkin suhteen.

Iltasanomat Börje Sicruf
(VANHAN VALOMERKKI jatkuu)
Ilo pilkahtaa hetkeksi irralleen marmorin raskaista pöydistä. Tanssiteatteri Raatikon operetissa lennätetään kengässään koko puujalkainen muoti unelmien kaatopaikalle. Nyt on seremonia saanut katsojat valtaansa, koko hovin. Esitys vakavoituu. Seuraa ooppera, jossa viisivarvasta keskustelee viidelle varpaalle. Esitys on yhtä vanha ja tuttu kuin ihminenkin. Uudessa ympäristössä se loihti esiin kadonneen polun, haaveen syliin läikkyvästä lämmöstä.

ETEENPÄIN

En kokenut olevani ulkopuolella, en myöskään sisäpuolella.

Kokemukset Vanhalta, uusien tekijöiden teatterista, poliittisesta laululiikkeestä, rock-maailmasta sekä nykytanssista vahvistivat tunnettani olemisesta oikealla tiellä. Tikapuuteatterin 70-luku oli minulle teatterin tekemisen avautumista. Opin valosta suuntia ja kaluston käytön maksimoinnin. Ohjaajien, lavastajien ja näyttelijöiden lisäksi 70-luvun lopulla elämääni tuli koreografeja, jotka vetivät minut tanssiteatteriproduktioihin, aluksi lähinnä äänisuunnittelijana.

Valosuunnittelija Robert Ornbo avasi minulle valosuunnittelun ja additiivisen väriopin. Tästä tapaamisesta avautui valoajattelun ja -tekemisen uusi ilmaisuvoima. Näiden oppien innoittamana hankin kirjallisuutta valosuunnittelusta, väriopeista ja kuvataiteen perusteista.

Uusi suunta sai minut vaatimaan ja käyttämään aikaa sekä suunnitteluun että toteutukseen. Muutosta vahvistivat kohtaamiset taiteilijoiden, kuten Suomen Teatterikoulun ryhmien ja teatteriryhmä Porquettas'in kanssa. Tärkeänä tukena oli myös Pekka Ojamaa.

Koko 70-luvun loppupuoli koulutuksineen ja festivaaleineen, antoi voimaa kurottautua eteenpäin. Lopulta Vanhan vallankumous hiipui, vuosia kestänyt toveriseura hajosi. Tikapuuteatteri myös väistyi vapaan taiteilijan sielun haasteiden tieltä. Laitostuvaa yhteisöä ei yksi mies jää kaipaamaan.

Tässä oli Vanhan ja Tikapuuteatterin koulujen anti. Olin valmis 80-luvulle.

Suomen Teatteritekninen Liitto STTeL ry.
LAUSUNTO

Pyynnöstä todetaan, että Suomen Teatteritekninen Liitto STTeL ry:n jäsen Ilkka Volanen on keskikoulun oppimäärän jälkeen toiminut erilaisissa teknisissä tehtävissä äänentoiston alalla vuodesta 1969 alkaen.

Vuonna 1970 Volanen aloitti toimintansa Vanhalla Ylioppilastalolla äänen tarkkailijana ja valojen hoitajana. Tänä aikana Volanen toteutti mm. Vanhan Ylioppilastalon äänentoistojärjestelmän suunnittelun ja toteuttamisen.

Samanaikaisesti Volanen on osallistunut äänitysten tekemiseen, joiden alue on ulottunut puheista konsertteihin.

Nykyisessä toimessaan Suomen Teatterikoulun Tikapuuteatterissa Volanen on toiminut vakituisena vuodesta 1974. Volanen on rakentanut Teatterikouluun äänentoistojärjestelmän ja sisäisen televisiojärjestelmän. Volanen osallistuu opetusvuoden aikana n. 10 näytelmän sekä valojen että tehosteiden tekoon. Valomiehenä hän on lisäksi kehittänyt teatterinsa sähkötekniikkaa.

Edellä olevaan vedoten voidaan todeta Volasen hankkineen käytännön tehtävissä Suomen Teatteritekninen Liitto STTeL ry:n alkupalkkasopimuksen pätevyysvaatimusten edellyttämät vastaavat tiedot valo- ja tehostemestarin tehtävissä.

Kentällä oleva tilanne on sellainen, että teattereihin on vaikea saada ammatillisen peruskoulutuksen saaneita työntekijöitä, varsinkin kun peruskoulutus useihin teatteriteknisiin ammatteihin puuttuu kokonaan.

Liitto suosittaa Volaselle valomestarin ja/tai tehostemestarin ammattinimikettä.

Helsinki 1.11.1976

TAIDETEOLLINEN KORKEAKOULU
TODISTUS
Valaistus- ja tehostemestari Ilkka Volanen on suorittanut taideteollisen korkeakoulun koulutuskeskuksen järjestämän sekä Suomen Teatterikoulun järjestämän täydennyskoulutuskurssin NÄYTTAMÖVALAISTUKSEN TYÖPAJA, jonka ohjelma ja kesto oli seuraava:

aika ja paikka: 5.-16.6.78	(yht.80 t)	Koiton teatterisali

AINE	MÄÄRÄ/t
valo- ja värioppi	6	Matti Ristimäki
välineoppi	6	Juhani Leppänen
värioppi, valaistussuunnittelu, valaistusharjoitukset,
(maalattu, plastinen, viitteellinen lavastus),
naamiot, automaatio teatterilavastuksessa	40	Gerdt Havner ja Gunnar Genheden (Ruotsi)
Kuvaprojektio ja valolavastus	18	Jan Brazda (Ruotsi)
Kurssin avaus ja loppuarvio	8	Paul Suominen

Exkursiot: Airamin valolaboratorio, Suomen Kansallisooppera, Helsingin Kaupunginteatteri

Helsingissä syyskuun 8 päivänä 1978

Nordiska teaterkommitten
Pohjoismainen teatterikomitea
Karlbergsvagen 44 6 tr 113 34
Stockholm

TODISTUS

Täten todistetaan, että on osallistunut Pohjoismaisen teatterikomitean järjestämälle jatkokoulutuskurssille "Valaistus taiteellisena ilmaisukeinona", viite n:o 6202. Kurssi järjestettiin Dramatiska Institutetissa Tukholmassa 14.-18. elokuuta 1978 ja sen johtajana toimi Robert Ornbo Englannista.

Tukholmassa 18. elokuuta 1978

Lars of Malmborg Robert Ornbo

TYÖELÄMÄÄ 1970 - 1980

TYÖELÄMÄ ALKOI

MENIN NAIMISIIN

SYNTYI LAPSI

PERUSTIN YRITYKSEN

TÄYDELLISYYDESTÄ PUUTTUIVAT VAIN KOIRA, AUTO JA KESÄMÖKKI

TULI KONKURSSI

TULI AVIOERO

TULI MASENNUS

TULI VAPAUTUS ARMEIJASTA

TYÖPAIKAT 1969-1980
1969-1975 HYY:n kulttuurikeskus, välillä vakituisena,DJ, valo- ja ääniteknikko
1974-1980 Tikapuuteatteri, valo- ja tehostemestari, luottamusmies, hallituksen jäsen
1969 - DJ Afrodite-klubi, Natsa, Vanha yo-talo ja keikoilla
1970 - Konserttimiksauksia Kulttuuritalolla, Finlandia-talolla, Vanhalla yo-talolla ja siellä täällä Suomessa

TEATTERITYÖT (se mitä muistan)
1974 Klaus Louhikon herra, Koiton sali, ohjaus Eija-Elina Bergholm, valosuunnittelu
1975 Paljonko rauta ja läski maksaa, Koiton-sali, ohjaus Lasse Lindeman, valo- ja äänisuunnittelu
1975 Moonin poika ei itke, YT studio, ohjaus Arto af Hällström, valosuunnittelu
1976 Kolme siskoa, Koiton sali, ohjaus Ritva Siikala, valosuunnittelu
1976 Kesäyön uni, Vanha yo-talo, ohjaus Pentti Kotkaniemi, valo- ja äänisuunnittelu
1977 Herra Langen rikos, Koiton sali, ohjaus Arto af Hällström, valosuunnittelu
1977 Lasinen eläintarha, Kalliolan vapaaopisto, ohjaus Juha Malmivaara, valosuunnittelu
1977 Leonce ja Lena, Säätytalo, ohjaus Olli Tola, valosuunnittelu
1978 Noitavaino, Koiton sali, ohjaus Tytti Oittinen, valosuunnittelu
1978 Simo Hurtta, Koiton sali, ohjaus Kari Rentola, valo- ja äänisuunnittelu
1978 Girl's life, Teatteriryhmä Porquettas, ohjaus Raila Leppäkoski, valo- ja äänisuunnittelu
1978 Kavaluus ja rakkaus, Koiton sali, ohjaus Rudolf Penka, valosuunnittelu
1978 Pete Q, Suomen kansanteatteri, ohjaus Arto af Hällström, valosuunnittelu
1978 Viulunsoittaja katolla, Turun ruotsalainen teatteri, ohjaus Georg Malvius, valosuunnittelu
1979 Mies La Manchasta, Turun ruotsalainen teatteri, ohjaus Georg Malvius, valosuunnittelu
1979 Likaiset kädet, Koiton sali, ohjaus Raila Leppäkoski, valo- ja äänisuunnittelu
1979 Parveke, Koiton sali, ohjaus Arto af Hällström, valosuunnittelu
1979 Småborgare, Svenska teaterskolan, ohjaus Tytti Oittinen, valo- ja äänisuunnittelu

TANSSITAIDE
1978 Auringon lapset, Tanssiteatteri Raatikko, koreografia Marjo Kuusela, äänisuunnittelu

1981 - 1982 I-NÄYTÖS: ALKURYSÄHDYKSET 3. kohtaus: Lopputyöt

1981 - 1982
I-NÄYTÖS: ALKURYSÄHDYKSET

3. kohtaus: Lopputyöt