kuva © Lesley Leslie-Spinks
Kiihkeän elämisen aikana ei ollut erikseen vapaa-aikaa ja työaikaa, oli
vain yhteistä tuottamisen ja luomisen aikaa. Työllä eikä
elämällä ollut hintaa. Kaikkeen lähdettiin mukaan. Ei ollut
vaihtoehtoja; en osaa, en tunne alaa, ei ole aikaa.
Olin jonkin aikaa ilman asuntoa. Yleensä löytyi jostain paikka, lyhyt
taikka pidempiaikainen, johon majoituin. Vähäinen omaisuus oli Vanhalla
varastoituna.
Elämä eteni virran viedessä mukanaan intuitioiden kannustamana. Kun
80-luku alkoi, olin tullut uuteen tienhaaraan. Toinen tie olisi jatkunut
Vanhan viitoittamana
ja toisen reitin viitoitti näyttämötaide. Vanhan tie oli melkein loppuun
kuljettu. Näyttämötaide kiihotti mieltä enemmän, joten
käännös sinne ja täysillä eteenpäin.
Uusia taiteilijoita tuli elämääni. Joukkomme hengitti samaa ilmaa ja
puhalsi yhteiseen liekkiin. Teimme yhdessä mahdollista ja mahdotonta ja
huolehdimme toisistamme.
Vaikka jokaisella meistä oli enemmän tai vähemmän olemassa oleva oma
arki, teki tiivis henkinen yhteenkuuluvuus meistä perheen.
Perhe kykeni laajenemaan vuosien saatossa, kun ystävän ystäviä tuli
mukaan. Se kasvoi ja supistui uusien tulemisesta ja menemisistä, mutta
perusmafiosot
ylläpitivät perheen henkeä. Ja näin elämä eteni ilman huolta
tulevaisuudesta, luovuudessa ja ilman rajoja. Oli monenlaisten
kokemusten ja haasteiden polkuja,
ja vaikka kaikki polut eivät vieneet perille, ne loivat uskoa tekemiseem
me. Emme pysähtyneet. Oli perheen keikat ja "työkeikat". Olimme paljon
esillä
ja teimme paljon. Sen seurauksena tuli työtarjouksia, joilla turvasimme
taloutemme. Luomamme turvallisuus, jonka varassa elimme, oli ohuen
langan varassa. Se lanka vaati
herkkyyttä ja luottamusta. Perhe kesti syrjähypyt ulkopuolisiin töihin,
kunhan ne eivät uhanneet olemassaoloamme. Joskus tauot yhteisistä töistä
toimivat hengenpelastajina.
Monet 70- ja 80-luvun perheen jäsenet ovat säilyneet elämässäni kaikki
nämä vuodet. Olemme kulkeneet eri reittejä, ja etäisyyttä
on syntynyt. Aika ajoin kuitenkin vielä työskentelemme yhdessä. Yhteys
ja ymmärrys toiseen säilyy myrskyjenkin läpi. Monet toveruudet ja
yhteiset
seikkailut loivat pitkään kestäviä suhteita ja yhteistä historiaa noina
tärkeinä vuosina. Alussa teimme yhdessä enemmän, toisia kohtasin
kerran vuodessa, jos sitäkään. Jonkun kanssa tuli viidenkin vuoden
tauko, ja taas löysimme toisemme. Tämä on vuosikymmeniä kestävää
rakkautta.
Luonnollisesti aika voi kuljettaa eri suuntiin, eikä jäljelle jää
tarpeeksi yhteistä pintaa.
Voimakkaimmat tunteet, saavutukset ja vuosien yhteistyöt olen tehnyt
Ida-Lotan, Ullan, Evan ja Åsan kanssa. Heidän lämpönsä, luottamuksensa
ja
vaikutuksensa minuun, panoksensa taiteelliseen kehitykseeni ja
ratkaisuihin on ollut myrskyjen läpi kestävää. Yli 40 yhteistä työtä 40
vuoden aikana
heidän kanssaan.
Tärkeään joukkoon kuuluvat myös työrakkaat, joiden kanssa on
vuosikymmenien aikana tullut tehtyä kaikenlaista, Markku Piri, Tytti
Oittinen, Tarja Ervasti
ja Jotaarkka Pennanen.
kuva © Lesley Leslie-Spinks