PROLOGI: TIE ALKAA, KUN POLKU PÄÄTTYY
Ja virta vie mukanaan
Kotona, koulussa nuorisotalolla soitin vinyyleiltä musiikkia
vietin aikaani levykaupoissa kuluttaen viikkorahojani
paeten todellisuutta unelmien maailmaan, jossa kaikki oli mahdollista
Annoin virran viedä mukanaan
Jokainen uusi unelma johti uusiin unelmiin
jokainen rikkoutunut unelma unohtui ajan virrassa
Vain satunnaiset painajaiset muistuttivat yhä rajallisuudesta
Uudet sukupolvet valtaavat hiekkalaatikot
ja vanhat väistykööt
päästäkää irti