PROLOGI: TIE ALKAA, KUN POLKU PÄÄTTYY

Ja virta vie mukanaan

Kotona, koulussa nuorisotalolla soitin vinyyleiltä musiikkia
vietin aikaani levykaupoissa kuluttaen viikkorahojani
paeten todellisuutta unelmien maailmaan, jossa kaikki oli mahdollista

Annoin virran viedä mukanaan
Jokainen uusi unelma johti uusiin unelmiin
jokainen rikkoutunut unelma unohtui ajan virrassa

Vain satunnaiset painajaiset muistuttivat yhä rajallisuudesta

Uudet sukupolvet valtaavat hiekkalaatikot

ja vanhat väistykööt päästäkää irti