2000 -
IV-NÄYTÖS: RAADOLLINEN 2000-LUKU
1. KOHTAUS: AMMUTAAN SITÄ HEVOSIAKIN
SANOI TALOUSMAAILMA
OHO SANOI IDEALISTI
Laman myötä tapahtunut muutos ajoi taiteen tekemisen uuteen
tilanteeseen. Muutoksen suurimpana vaikuttajana, välillisenä ja
varsinaisena, oli yksi ylitse muun:
talous, joka hivuttautui ohjaamaan kaikkea. Siitä tuli kaikkien
ratkaisujen äiti. Talouden arvoja korostava ilmapiiri nosti rahastajat
valtaan. Ahneus halpuutti laajalti
kulttuurin eri osa-alueilla. Ahneuden ja tulosvastuullisuuden myötä
kansa opetettiin uusiin sirkushuveihin: tirkistelyyn ja halvan
kulutukseen.
Vaikutukset näkyivät kaikessa, eikä mikään riittänyt kumoamaan uutta ja
kiihtyvää kulutusjuhlaa. Estonian uppoamisen vaikutusta talouteen
arvioitiin
onnettomuusyönä.
Ihmiset hyväksyivät keskinkertaisuuden riittämisen. Keskiluokka iloitsi,
kun aivoihin pumpattiin anabolisia steroideja. Kansalle annettu hupi
peitti alleen vallan siirron.
Halpuutus tuli talouspäälliköiden iloksi jo ennen kuin se keksittiin
kaupoissa. Vaikutukset taiteelliseen työskentelyyn olivat laajalti
merkittäviä ja
osuivat tekijöihin.
On sitten lama, vallankumous, tulosvastuullisuus, ajan tai
teatterilaisten geeniperimän ansiota, valosuunnitteluun kohdistuva paine
ei pysty muuttamaan toteuttamisen toimintamallia
taikka aikataulusuunnittelua. Visuaaliselta lopputulokselta odotettiin
paljon ja näyttävää. Täyden katsomon tavoite pitää työskentelyn raamit
lyhyessä narussa kiinni.
Kokonaisbudjetista, 100 000 €, valoille varataan 2 000 € kuluihin. Ilman
keskustelua leikataan 1500 € kesken harjoituskauden, suunnittelun jo
valmistuttua ja
toteutuksen alettua. Leikkauksen vaikutuksesta taiteelliseen
tavoitteeseen ei keskustella.
Kun työpanos ja arvomaailma ovat osa PowerPoint-kalvoa, eikä taiteen tekemistä, niin mihin se johtaa?
Arvomaailmat olivat muuttuneet. Kaikelle annetaan ensin rahallisen arvo.
Näin voidaan hallita, oikeuttaa, arvostella, määrätä sekä alistaa
tekijöitä
ja teos kaikkinensa.
Uusi normaali on kertoa ensin rahallinen arvo.
Työt ovat vieneet minua elämässä eteenpäin. Työ on aina ensin, sitten
muu elämisen suola. Olin uppoutunut työhöni ja luovuuteen niin että
normityöviikot olivat 60-80 tuntisia, parhaimmillaan kuukaudet yli 300
tuntisia. Elin jatkuvassa tuottamisen tulessa. Kiireisen on helppo tehdä
nopeita
päätöksiä. Työt jatkuivat "tasaisen tappavaan tahtiin". Jatkuvan
luovuuden tilassa pystyin vastaamaan haasteeseen kuin haasteeseen. Ja
otin yhä
isompia projekteja vastaan.
Edustin kolmea valon ammattia. Valaistussuunnittelija, valosuunnittelija
ja valotaiteilija. Päätoimista valotaiteilijaa minusta ei koskaan
tullut.
- Valaistussuunnittelija on ulko- ja sisävalaistuksen ammattilainen. (kadut, julkisivut, näyttelyvalaistukset jne.)
- Valosuunnittelija on esitystaiteen ammattilainen (tanssi, teatteri jne.)
- Valotaiteilija tekee valotaideteoksia (valoteokset, installaatiot jne.)
Ammatillisesti etenin ylöspäin projektien myötä, ja nautin
onnistumisista. Olin todistamassa osaavani ammattini. Minulle tärkeät
asiat kuten värien
käyttö tai valonheittimien tarkka sijoittelu, olivat silloisessa
toimintaympäristössäni asioita, joita en pystynyt saavuttamaan.
Toimintakulttuurin muutos
valo-osastoilla ja teatteritaloissa koitui ylipääsemättömäksi
vaikeudeksi.
70-80 luvulla sanoin: " Kun laitteet loppuvat, aletaan tehdä taidetta".
90-luvulla totesin: "kallista välineurheilua".
2000-luvun kuittaan kulutusjuhlana.