VANHA YLIOPPILASTALO

Tärkeänä kulttuurin edistäjänä toimi, Vanhan ylioppilastalon valtauksen jälkeen, 1969 syntynyt HYY:n kulttuurikeskus. Se aloitti toiminnan Suomessa ennennäkemättömällä formaatilla, johon pian vastasivat muut ylioppilaskunnat.

Vanhalla oli jazz-klubi ja viikonloppuisin kaksi rock-klubi-iltaa. Kulttuurikeskus tuotti lisäksi esityksiä, joissa oli kokeellista teatteria, poliittisen laululiikkeen konsertteja ja muita ajan hermolla olevia esiintyviä kotimaisia ja ulkomaisia ryhmiä. Toiminta keräsi piiriinsä huippumuusikoita ja taiteilijoita monilta aloilta.

Aloitin ammattini ajankohtana, jolloin valo- ja äänitekniikkalaitteistot eivät käsittääkseni olleet kovinkaan kummoisia Suomessa. Äänentoistolaitteet olivat selkeästi tärkeämpiä viihdemaailmassa kuin valaistuslaitteet, jotka olivat teattereissa tärkeämpiä. Päätyöni noina vuosina oli Vanhalla DJ:nä. Sen lisäksi hoidin tilaisuuksien, konserttien ja klubi-iltojen äänentoiston sekä valaistuksen. Teinkö niissä valoja, varmaankin, mutta illan tunnelma taisi suunnilleen olla yksi yleisvaloratkaisu tilaan ja lavalle.

Nuo vuodet opettivat vaistoamaan yleisön tunnelman ja sen manipuloinnin. Musiikin avulla se oli suorempaa ja usein vahvempaa kuin teatteriesityksessä. Alkoholi ja illan funktio toki auttoivat tässä.

Vanhan näyttämö oli ollut Helsingin Kaupunginteatterin käytössä ennen sen muuttoa nykyiseen rakennukseensa 1967. Heidän jäljiltään Vanhalla oli "kaapin" kokoinen valopöytä, ja valonheittimiä oli joitain kappaleita. Koska valot eivät olleet "se juttu", ei niistä vanhoista plano convex-valonheittimistä ole mielikuvaa. Näillä välineillä Vanhalla toimi 70-luvulla myös Intimiteatteri Vanhan paloon asti. Intimiteatteri oli helsinkiläinen teatteri, joka oli perustettu jo vuonna 1949 vastaamaan modernin teatterin ja ryhmien kasvaneeseen kysyntään.

Muistikuvani 70-luvun alkupuolen valosuunnittelusta on vähintäänkin hämärä. Vanhalta mieleen on jäänyt vahvana muistikuva psykedeelisistä EPS valoista salin seinillä. Niitä tehtiin reaaliaikaisesti väriaineilla ja nesteillä lasilevyjen välissä, jossa nesteet saatiin diaprojektorin lämmöllä kiehumaan. Se oli sotkuista touhua värien roiskinnassa, mutta tulos seinillä hämmästyttävää.

Psykedeelisten valojen pioneeri Joshua Light Show tuli tunnetuksi 1967. Vaikka alkuperäinen ryhmä lopetti 1970 luvulla, toiminta jatkuu vielä tänä päivänäkin.

Vuosien saatossa Vanhan toiminta antoi alalle nouseville valo- ja äänimiehille (ja -naisille) mainion koulupaikan. Taiteen asema, uuden järjestyksen hakeminen, esitysten monikulttuurisuus, laatu ja nopea toiminta kouluttivat alan ihmisiä laajalla rintamalla.

Vanhan sisällä tapahtui ja kehittyi luovuuden virrassa monia kuolemattomia esityksiä.

IDENTITEETIN NOUSU

Yhteiskunnallinen ja kulttuurin kehitys 70-luvulla ja 80-luvun alussa oli voimissaan. Moderni tanssi (kokeellinen tanssi siihen aikaan), kokeellinen teatteri ja Performance-taiteilijat tekivät Vanhalle esityksiä, joita ei muualle tehty. HYY:n kulttuurikeskus tuki kulttuuria antamalla talon, aikaa ja tuen toteutuksiin. Vanhalla oli konsertteja, tanssiesityksiä, teatteria ja festivaaleja kulttuurin laajalta rintamalta. Kaiken tämän keskellä vuosia yhdessä ollut valo- ja ääniryhmämme osallistui luovaan ideointiin ja oppi olemaan vahvasti prosesseissa mukana. Näistä töistä ei ole jäänyt arkistoihini mitään.

Alussa olin yksin Vanhan tekniikan puolella. Lopulta meitä oli kymmenkunta, ytimessä muutama. Teimme rock-keikkaa, konserttien valo- ja äänitoteutuksia, teatteriesityksiä, kulttuuritapahtumia jne. Teimme koko ajan keikkaa yksin tai yhdessä vuodesta toiseen. Oleellista oli kohdata jokaviikkoiset uudet haasteet, kotimaiset tai ulkomaiset. Haasteita kohdattiin pelottomasti ja ratkottiin rohkeasti yhdessä. (Ruusuisia mielikuvia, mutta historiasta kannattaa muistaa vain positiiviset asiat.) Vanhan henki teki meistä toveriseuran ja talkoohenkisen ryhmän. Ratkaisevaa oli yhdessä tekeminen. Itseluottamus jokaisella yksilöllä kasvoi onnistuneessa ryhmässä ammattitaidon lisääntyessä. Mieli oli auki kaikelle. Ei tarvinnut pelätä, eikä vastaan tullut sellaista hommaa, jota emme olisi osanneet tai jota emme olisi lähteneet tekemään. Ja Vanha oli kotimme.

Vuosikymmenen edetessä vähenivät DJ:n työt. Sen lopulla ja uuden vuosikymmenen alussa moni meistä oli siirtynyt töihin teattereihin, joku jopa vakituiseksi. Tämä toimi pelastajana moniin ryhmän projekteihin. Pakettiauto kuljetti kalustoa lainaksi (byrokratian ohitse) heille, joilla oli rahaton keikka, jonka valot jäisivät muuten toteutumatta. Ammatillinen valo- ja ääni-identiteettimme vahvistui ja tietoisuus asemastamme kulttuurin rattaissa lisääntyi. Vaikka olemassaolomme oli tiedostettu, jouduimme alati muistuttamaan siitä. Alamme hyväksyttiin, mutta sen vaikutusta toimintaan ei ollut sisäistetty. Oleellista kehityksellemme oli HYY:n kulttuurikeskuksen toiminta ja tuki työskentelytavallemme. He vahvistivat asemaamme luottamuksellaan.

Työskentelin Vanhalla vuodesta 1969 aina 80-luvulle. Mukaan mahtui monenlaista HYY:n kulttuurikeskuksen aatteellista ja toiminallista toimintaa. Alussa painopiste oli musiikissa, mutta aika nopeasti toiminta laajeni valtavirran vaihtoehtoihin.

Sunnuntaina 8.4.78 olin matkalla Tikapuuteatterin esitykseen, kun näin savun Vanhan katolla ja paloautot sen edessä. Edellisenä yönä oli syttynyt tulipalo, joka tuhosi suuren osan Vanhasta Ylioppilastalosta. Kaikkinensa tuli tuhosi juhlasalin ja näyttämö- ja tarpeistotilat kokonaisuudessaan. Muut tilat kärsivät huomattavia vesi- ja savuvahinkoja. Meiltä suli takahuoneessa ollut arkisto ja työkalut. Se oli merkittävä valo- ja ääni-ilmaisuun vaikuttanut tuho. Uudelleen rakentamisen myötä Vanhalle saatiin teknisesti sen ajan huippulaitteistot valoihin ja äänentoistoon. Menetimme nostalgisen näyttämötornin, mutta tilalle saatu valo- ja äänitekniikka mahdollisti kehittää esitysten ja rock-iltojen audiovisuaalisuutta. Laitteisto mahdollisti uusien visioiden toteuttamisen. Se oli luonnollinen ja onnekas jatko kaikelle sille, mitä olimme aikaisemmin tehneet.

Kaljaa ja lonkeroa juotiin niin kuin ennenkin, tämä ei muuttunut kumouksien pyörityksessä.

Vapaa tekeminen toteutui parhaiten rockin parissa. Kokoonnuimme perjantaina aamupäivällä rakentamaan valoja illan klubia varten tietämättä tarkalleen esiintyjistä. Kokeilimme erilaisia ideoita ja tyylejä toteuttaa rock-valaistusta. Kun äänentoisto ja valot olivat valmiit ja ilta koitti, istuimme alas ja joimme yhdessä kuohuviinit. Sitten joku meistä tai useampi meistä ajoi illan valoja improvisoiden niillä elementeillä, joita olimme rakentaneet. Illan päätyttyä aamuyöllä jäimme rakentamaan uutta

Vanhalla oli myös yhteispesula ja varasto, jossa asunnottomien valomiesten tavarat olivat. Pestyjen vaatteiden väri vaihteli pesijän valitseman värityksen mukaan.